Jatketaan koirahironnalla

Lauantain asiakkaat:
1. Saksanpaimenkoira-Retu (kaltoinkohdeltu, mutta selviytyjä)
2. Staffi- Viivi (rakastan kaikkia ihmisiä ja eläimiä)
3. Suursnautseri- Kaisa ( kenties pitkäjalkainen kohla peura entisessä elämässä)
Itku ja raivo meinasi tulla, kun kuulin Retu koiran historiaa. Retu on nyt n 11v sakemanni uros, ulkonäöltään menisi helposti 6-7v. Tullut nykyiselle omistajalleen neljä vuotiaana huumehörhöiltä turvaan otetuttuna. Koira oli viettänyt elämänsä 4 ensimmäistä vuotta häkissä ja jokaisen päivän saldoon kuului hakkaaminen ja potkiminen, tarkoituksena saada erittäin vihainen koira aikaiseksi. Ensimmäinen puoli vuotta oli ollut erittäin hankalaa, saada koira ymmärtämään se, ettei aamulla sängystä ylösnouseminen tarkoita hakkaamista. Joka kerta kuin nykyinen omistaja nousi ylös tai tuli ovesta sisään koira laski allensa ja kyyristeli, mutta sekin on voitettu jo. Koiran takapäähän on vasta viimeisen vuoden aikana saanut vieraat koskea ja halaamista niin, että kädet kierretään kokonaan kaulan ympäri, ei ennen eilistä ollut pystynyt yksikään vieras ihminen. Syy miksi he tulivat hierontaan oli se, että omistaja saisi hieman tietoa koiran luuston ja lihaksiston kunnosta. Koira oli selkeästi ns toispuolinen eli lihakset surkastuneet reilusti, mutta toinen puoli oli ihan ok, ikään nähden. Surkastuneelta puolelta huomasin myös kylkiluusta puuttuvan palan, juuri "hyvällä" potkukorkeudella, on mahtanut olla tuskaista. Retu oppi luottamaan lyhyen hetkemme aikana minuun, joten halailin koiraa varmasti 10 minuuttia, niin että käteni oli koiran kaulan ympärillä oikein tiukasti, ai, että tuntui hyvältä. Toivottavasti vielä näen koiraa hieronnan merkeissä ja miksi en muutenkin.

Huomenna haen seuraavaksi kahdeksi viikoksi meille hoitoon Miron (meidän Taran veli) ja Sanni meneen aluksi toisaalle, mutta tulee vielä vajaaksi viikoksi meille. Voi jäädä vieraiden koirien hieronta hieman vähäiseksi joksikin aikaan, mutta ensi viikolle olen kuitenkin sopinut kaksi x 3 hierontaa :)