sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Nyt olen ISO-TÄTI :)


Niinkuin moni tietääkin jo, Sintti on tullut meidän kaikkien elämään.Aikaisessahan hän oli, mutta viis siitä. Meillä toisilla kun tuppaa olemaan hieman "kiirus" katsomaan tätä maailmaa.
Kuinka niin pieni voikaan mullistaa kaikkien läheisten elämän, tuntuu uskomattomalta. Kuinka paljon sydämeen mahtuukaan rakkautta, vaikka en edes ole tavannut. Edesmennyt sisareni ei päässyt nauttimaan täällä mummon tehtävistä, mutta yritän kovasti häntä tuurata.
Voi vain sanoa:
Onnea ja iloa tuli melkein puolitoista kiloa :)

3 kommenttia:

Puuhanurkka kirjoitti...

Isot onnittelut myös iso-tädille!! Olen samaa mieltä, miten voi kaivata niin Pikku-Ukon näkemistä... No, kaikki aikanaan! Onneksi Piuku on jaksanut välittää roppakaupalla lentopusuja pienelle miehelle.

Mehän ollaan kärsivällisiä aikuisia... vai mitä ;D

Ninpe kirjoitti...

Puuhis: Ainakin yritämme olla:) Piukun näkeminen auttoi hieman.

isomummi kirjoitti...

olen sinusta niin ylpeä ,kun tätä "IHMETTÄ" niin sydämmellä ylistät